9.30-10.00 Luin Aamulehden
10.00-10.15 Katsoin sähköpostin ja vilahdin Facebookissa.
11.00-11.45 Kulutin aikaa telkkaria katsomalla. Kanavasurffailin. En muista, mitä katsoin. En oikein keskittynyt.
12.15-13.45 Luento. Kirjoittelin tekstiviestejä ja selailin kalenterini mainoksia ja etukuponkeja.
13.45-15.30 Luin e-kirjaa ATK-luokassa. Välillä kirjauduin Facebookiin ja heti sieltä ulos ja tarkistin sähköpostini noin viisi kertaa, vaikka en edes odottanut keneltäkään postia.
15.30-15.50 Menin syömään. Selailin samalla Aviisia, koska yksin syöminen on mielestäni kiusallista ilman turvallista katseen kohdetta. Koulun ruokalassa soi radio.
16.40-17.00 Käväisin Facebookissa. Tarkistin sähköpostin. Mieleni teki surffailla netissä, mutta olen siinä auttamattoman huono. Kävin katsomassa vapaat vuokra-asunnot, koska niitä on mielestäni hauska katsella (vähän kuin leikkisi nukkekodilla), en siksi, että etsisin asuntoa. En osannut surffata enempää.
17.00-18.00 Katsoin ykköseltä TV-uutiset ja brittisarjan nimeltä Kyläsairaala.
18.00-19.00 Tiskasin, tein ruokaa ja söin. Katsoin toisella silmällä Liviltä tulevaa Arvostele mun illallinen Britanniassa -tositeeveesarjaa, jossa tehtiin muun muassa intialaista ja meksikolaista ruokaa, ja lueskelin Aku Ankan taskukirjaa.
19.00-19.30 Luin tenttiin, mutta en jaksanut keskittyä.
19.30-20.00 Kävin kaupassa ostamassa aamuksi leipää. Kaupan edessä vilkaisin nopeasti tarjoukset mainosjulisteesta.
20.00-21.00 Katsoin Amerikan huippumalli haussa -jakson Neloselta.
21.00-21.30 Kämppis oli ostanut Iltasanomat. Luin sen läpi ja täyttelin sanaristikkoa.
21.30-22.15 Katsoin Ylen Kotikatsomosta tulevan Kirje Isältä -sarjan jakson, jonka nimi oli Taistelua hellan kulmalla.
22.35-23.30 Katsoin kakkoselta True Blood -sarjan jakson.
23.30- Menin nukkumaan. Laitoin vielä pyörimään tallentavan digiboksin muistista brittiläisen Komisario Lewisin seikkailuja, mutta nukahdin aika nopeasti.
Näin unta, jossa laitoin ystävilleni meksikolaista ruokaa. Yllättäen illallisjuhliini saapuikin liuta huippumalleja. He jakoivat pinssejä, joissa luki: "Huippumalli Amerikassa on iso vaimo Intiassa."
9.00 Heräsin. Muistelin kummastuneena untani, jonka poliittisesta epäkorrektiudesta syytin täysin median vaikutusta.
9.30-10.00 Luin Aamulehden. Ympyrä sulkeutuu.
Oman mediankäytön tiedostava tarkkailu herätti minussa ahdistusta. En pääse mediaa pakoon, vaikka kuinka yrittäisin. Kun tulin koulusta kotiin, istuin viisitoista minuuttia sohvalla uskaltamatta avata niin tenttikirjaa, televisiota kuin tietokonettakaan. Tuijotin seinää ja mietin: mitä ihmettä voin tehdä, jos minulla ei ole mitään tekemistä? Normaalisti olisin avannut television saman tien, mutta koska tiesin, että joudun raportoimaan ajantuhlaamiseni julkisesti, olin kahden tulen välissä.
Miksi median tuotteiden ahmiminen hävettää? Aluksi ajattelin selitellä televisiontäyteistä päivääni sillä, että olen flunssassa, poikakaverini lähti työreissulle ja minulla on tylsää. Mutta päätinkin toisin, koska vaikka olisinkin elämäni kunnossa ja minulla olisi seuraa, olisi hyvin mahdollista, että televisio olisi auki tai ainakin kuuntelisimme musiikkia. Ihmisen suhde mediaan on hyvin kaksijakoinen: yhtäältä median kulutus katsotaan ajantuhlaamiseksi, toisaalta sitä tarvitaan täyttämään tyhjät hetket. Kun nyt laitan koneen kiinni, aion viettää hetken tyhjässä hetkessä. Tiedän, että tulen kuulemaan liikenteen melun, kenties joku pesee naapurissa pyykkiä (toivottavasti naapuri ei kuuntele musiikkia tai katso televisiota tai hetkeni menee pilalle). Tiedän myös, mitä ajattelen: Mitähän sitä tekisi, kun hetki on ohi. Avaisinko telkkarin vai kävisinkö sittenkin Facebookissa?
Mietin ihan samoja juttuja tänään: miksi on jotenkin hävettävää myöntää, että katsoi telkkaria tai surffaili netissä monta tuntia? Tai ainakin sitä on puolusteltava jotenkin, "no siis se oli semmonen dokumentti tai semmonen sivistävä ohjelma". Yritinkin keksiä, mitä parempaa, tuottavampaa tai hyödyllisempää olisin tänään tehnyt, jos kaikki media olisi ollut pannassa. Ei ihan heti tullut mieleen mitään =).
VastaaPoistaMinusta on suloista, kun sanot, että "mieleni teki surffailla netissä, mutta olen siinä auttamattoman huono". Itse huomasin aloittaessani mediapäiväkirjan kirjoittamista, että elämäni tiedotusvälineiden kanssa on aivan hillitöntä poukkoilemista ympäriinsä. Koko ajanhan tässä jonkun viestimen uhrina meinaa olla, mutta pitäisiköhän joskus keskittyä johonkin paremmin..?
VastaaPoistaKiitti kommenteista. Eniten mua huvittaa ihmiset, jotka väittävät katsovansa ainoastaan Yle Teemaa. Aivan kuin sillä saisi anteeksi sen, että edes omistaa television, tuon syntisen kapistuksen. Mietin myös, millaista olisi viettää esimerkiksi täysin mediaton vuorokausi. Mahdotonta, uskoisin, varsinkin, jos median käsittää sen laajimmassa merkityksessä. Luulin esimerkiksi tiskatessani, että olen täysin median ulottumattomissa, kunnes huomasin, että astiakaappini sisältö on täysin brändätty ja että median tarjoamat mielikuvat ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että olen ostanut Ikeasta pizzaleikkurin (halpaa) tai Iittalan juomalaseja (kallista mutta tyylikästä muotoilua, laadukasta ja kotimaista).
VastaaPoistaTein myös saman huomion Marjutin kanssa luettuani blogimerkintäni läpi myöhemmin, että vaikutan keskittymiskyvyttömältä poukkoilijalta. Mediamassa (tai -mössö) on niin valtavaa, että täydellinen keskittyminen tuntuu todella vaikealta. Esimerkiksi tätä kommenttia kirjoittaessani olen käynyt kerran Facebookissa ja pelannut kaksi erää Herttaa. Samalla kuuntelen, mitä Emmerdalessa tapahtuu. Voi media sentään, mitä oletkaan tehnyt keskittymiskyvylleni! Taidanpa itse tarvita annoksen mediakasvatusta.