Kun olin noin kuusivuotias, katsoimme televisiosta perheeni kanssa missikisoja. Yhtäkkiä tajusin, että reiteni olivat mielestäni yhtä paksut kuin uimapuvuissaan keikistelevillä misseillä. Ratkesin hysteeriseen itkuun, koska tajusin, ettei minusta voi milloinkaan tulla missiä, koska olin jo kuusivuotiaana lihavempi kuin parikymppiset missit. Muistan, kuinka isäni silitteli päätäni ja lohdutti, että älä huoli, kyllä sinusta voi vielä tulla missi, jos niin haluat. (Mahtoi olla isälläni pokassaan pitelemistä.) Vuodet kuluivat. Parikymppisenä reiteni olivat edelleen paksut mutta se ei haitannut, sillä missihaaveeni olivat ajat sitten karisseet.
Median luomat kauneuskäsitykset ja ulkonäköpaineet eivät ole kuitenkaan karisseet minnekään. Alipainoisuudesta on tullut normaalipainoisuutta ja normaalipainoisuudesta ylipainoa. Kauneusleikkaukset ja botoxit alkavat olla yhä hyväksyttävämpi keino suoristaa vinoutunutta itsetuntoa. Hyvä esimerkki tästä vilahti julkisuudessa, kun nimeltä mainitsematon, hyvinkin nätti tyttönen haki Suomen Big Brotheriin vain saadakseen ilmaisen kauneusleikkauksen. Blogissaan hän kertoi ihailevansa The Hills -sarjasta tähteyteen noussutta Heidi Montagia, jonka ennen- ja jälkeen-kuvat ovat surullista katsottavaa. Hämmentäviä esimerkkejä nuorten tyttöjen minäkuvasta löytyy myös erilaisten nettiyhteisöjen "herutuskuvista", joissa normiposeeraus viittaa selkeästi pornografisten kuvien maneereihin.
Hanna Niinistö ja Anu Ruhala pohtivat artikkelissaan "Pienten lasten mediakasvatus" muun muassa lapsuutta median ympäröimänä ja median vaikutusta itsetunnon kehittymiseen. He nostavat esiin myös Buckinghamin (2003) huomion siitä, että lapset muodostavat ja tulkitsevat sosiaalisia suhteita ja rakentavat identiteettejään median avulla (Niinistö & Ruhala 2007, 130). Kun media syöttää "todellisia" barbileikkejä, ei liene ihme, että ongelmia fiktion ja faktan erottamisessa syntyy. Nykyisen mediatulvan seassa on vaarana se, että nuoret alkavat rakentaa identiteettiään sen kysymyksen pohjalta, että mitä minä voisin olla, pohtimatta sitä, mitä minä oikeasti olen. Niinistön ja Ruhalan (2007, 128) mukaan Mustonen (2006) korostaa, että lapsen läheisillä on merkityksellinen rooli siinä, ettei lapsen arvo- ja todellisuuskäsitys eikä maailmankuva muodostu yksinomaan mediasta. "Myös mediakasvatus voi olla osaltaan tukemassa myönteisen minäkäsityksen vahvistumista" (Niinistö & Ruhala 2007, 128). Niinistö ja Ruhala nostavat esille myös Suorannan (2005) ajatuksen siitä, että tavoitteellisen mediakasvatuksen tarkoitus on kehittää yksilön medialukutaitoa. Käytännöllisen medialukutaidon avainsanoja ovat mediakulttuurin hämmästely ja toisin ajattelemisen kehittäminen. (Niinistö & Ruhala 2007, 126.) Pyrkimyksenä on paitsi kehittää mediataitoja ja medialukutaitoa, myös vahvistaa lapsen identiteetin ja tunnetaitojen rakentumista. Media vaikuttaa tunteisiin ja herättää tunteita. (Emt. 126.)
Edellä mainittujen seikkojen valossa peräänkuulutan vanhempien vastuuta ja mediakasvatuksen merkitystä nuoren terveen itsetunnon rakentumisessa. Niinistö ja Ruhala korostavatkin, että vaikka lapset ja nuoret ovatkin taitavia mediankäyttäjiä, heidän tunne-elämänsä ja persoonallisuutensa ovat vasta kehittymässä. Sen vuoksi he tarvitsevat aikuista varmistamaan, että mediasisällöt ovat sopivia heidän ikäkehitykselleen ja myös auttamaan mediasisältöjen ymmärtämisessä. (Niinistö & Ruhala 2007, 129 - 130.) Syömishäiriöt ja itsetunto-ongelmat ovat ongelmia, joista ei päästä eroon niin kauan, kun yhteiskunnassamme vaaditaan (tai vaalitaan) tietynlaisia, länsimaisia kauneusihanteita. Huolestuttavaa onkin se, että ulkonäköön liittyvät ongelmat korjataankin ennemmin leikkauksella kuin paneuduttaisiin siihen, mistä on oikeasti kyse. Kiinassa työelämään siirtyvät nuoret naiset saavat valmistujaislahjaksi kauneusleikkauksen. (http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4n+ulkon%C3%A4k%C3%B6paineet+ajavat+kiinalaisia+kauneusleikkauksiin/1135260151336). Milloin tällainen kehitys loppuu? Milloin saamme lukea uutisotsikoista, etteivät heidimontagit pysy enää pystyssä, sillä heiltä on revitty viimeisetkin kylkiluut?
Lähteet:
Niinistö, H. & Ruhala, A. 2007. Pienten lasten mediakasvatus. Teoksessa Näkökulmia mediakasvatukseen. Kupiainen, Kynäslahti & Lehtonen (toim.) s. 123 - 136. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007. http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-1-4.pdf. tarkistettu 20.9.2010.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4n+ulkon%C3%A4k%C3%B6paineet+ajavat+kiinalaisia+kauneusleikkauksiin/1135260151336. Tarkistettu 20.9.2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti