Tämän illan A-studiossa käsiteltiin niin sopivasti päivän teemaan ja luentoon liittyvää asiaa, että on pakko kirjoittaa muutama kommentti. A-studiossa siis haastateltiin Valtion elokuvatarkastamon johtajaa, Matti Paloheimoa. Reportaasin aiheena oli Elokuvatarkastamon mahdollinen lakkauttaminen. Paloheimon mielestä Elokuvatarkastamo ei vastaa nyky-yhteiskunnan tuomiin haasteisiin; tarkastamo ei pysty enää suojelemaan lapsia haitalliselta materiaalilta, joka on kaikkien tavoitettavissa internetissä. Uudeksi ratkaisuksi Paloheimo ehdottaakin yhteistä koodistoa, jonka mukaan erilaisten sisältöjen maahantuojat luokittelisivat itse tuomansa materiaalin. Paloheimon mukaan tilausta olisi uudelle mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle, mutta hän toteaa myös, että lasten ja vanhempien olisi opittava elämään mediaympäristössä ilman viranomaistakin.
Valtion elokuvatarkastamon kotisivuilla perustellaan ikärajojen asettamista seuraavalla tavalla: "Suomen perustuslaki takaa jokaiselle kansalaiselleen sananvapauden. Lasten sanavapautta voidaan kuitenkin rajoittaa kuvaohjelmien osalta, jos se on tarpeen lasten suojelemiseksi. Kuvaohjelmien ennakkotarkastuksen ensisijainen tavoite on siis lasten suojeleminen. Samalla pyritään kuitenkin perustuslain sananvapaussäännösten mukaisesti huolehtimaan siitä, että lasten sananvapautta ei tarpeettomasti rajoiteta. Ikärajojen avulla siis suojellaan lapsia että estetään lasten sananvapauden tarpeeton rajoittaminen."
Kuten lainauksesta käy ilmi, kuvaohjelmien tarkastaminen on jo lähtökohdiltaan ristiriitaista: yhtäältä sananvapaus tulee turvata mutta toisaalta sitä tulee myös rajoittaa. Valtion elokuvatarkastamon sivuilla mainitaan selkeästi haitallisen materiaalin rajoittaminen. Haitallista sisältöä on seksuaalinen, väkivaltainen, kauhu tai muu näihin verrattava aineisto. Mutta mihin raja on vedettävä, jotta sekä sananvapaus säilyisi että suojelu toteutuisi? Entä mihin raja on vedettävä, jotta lapset saisivat resursseja käsitellä mediasta pursuavaa haitallista materiaalia? Vaikeaksi rajanvedon tekee myös lasten heterogeenisyys. Toiset ovat herkempiä reagoimaan tiettyihin asioihin kuin toiset. Muumilaakson Mörkö voi aiheuttaa voimakastakin kauhua ja ahdistusta, vaikka tuskin ansaitsee otsaansa K-18 -leimaa.
Lähteet:
A-Studio, TV1 20.9.2010
http://www.vet.fi/yleista.php. Tarkistettu 20.9.2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti