Näkökenttääni osui kurssikirjasta Lasse Lipposen artikkeli, Yleisestä mediaosaamisesta paikalliseen ja
yhteisölliseen mediaosaamiseen, jossa Lipponen (2007, 53) esitteli Geislerin tutkimusta lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvästä asiantuntijuudesta. Geisler jakaa lukijatyypit noviisiin ja asiantuntijaan. Ensimmäinen tulkitsee sisällön edustavan objektiivisia tosiseikkoja, jotka hän yrittää omaksua, kun taas jälkimmäinen ajattelee, etteivät tekstit ole oppimista, vaan tulkintaa varten ja hänen
ensisijaisena tavoitteenaan on tekstin tuottajan tarkoitusten ymmärtäminen. Asiantuntija pystyy analysoimaan yhtä aikaa sekä sisällöllisiä että retorisia seikkoja, mitä Geisler kutsuu kriittiseksi tai akateemiseksi lukutaidoksi. (Lipponen 2007, 53.)
Jos sovellan Geislerin ajattelua itseeni median käyttäjänä, toki toivoisin olevani asiantuntija, mutta voin myöntää, ettei näin suinkaan ole. Yksinkertaistaen voisin vetää rajan siihen, että kun käytän mediaa puhtaasti viihdetarkoituksessa, käännän noviisivaihteen päälle. N:n vuoden opiskelijana olen oppinut analysoimaan tekstejä liiankin kanssa. Välillä tahdon ottaa kaiken kritiikittömästi vastaan - ja nauttia siitä. Tietenkään tämä ei ole aina mahdollista. Vaikka kuinka tahdoin tempautua mukaan esimerkiksi Da Vinci -koodin seikkailuihin, en voinut olla ärsyyntymättä teoksen kliseisyydestä, huonosta kielestä ja teoksen ympärillä leijailevasta rahan hajusta. Sama ongelma toistui Stieg Larssonin Millenium-trilogian kohdalla. Minua kuitenkin hämmentää (ja ottaa päähän) suunnattomasti se, että em. teokset ovat suuren luokan bestsellereitä. Onko lukeva rahvas niin kritiikitöntä, ettei huomaa kyseisten teosten selviä puutteita vai olenko itse vain tiukkapipoinen ylitulkitsija?
Jos olen täysin rehellinen, on minun pakko myöntää myös se, ettei noviisiuteni ole läheskään aina tietoista. Uutiset ja dokumentit nielen usein pureskelematta (elleivät ne huuda kritiikinkaipuusta). Vaikka tiedän, että Magic Bullet tuskin tekisi minusta huippukokkia, olen kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että se kuitenkin parantaisi elämänlaatuani. Ja kyllä, minulla on Conversen tennarit ja maksimekko, koska tällä hetkellä niin pitääkin olla.
Tietenkin osaan tarkastella mediaa myös asiantuntijan silmin. Pelkkä kritiikitön vastaanottaminen kävisi pitemmän päälle melko tylsäksi. Samalla tavalla kuin vuorovaikutustilanteisiin kuuluvat erilaiset kielenkäytön rekisterit, myös mediaan suhtautumista täytyy osata vaihtaa tarpeen mukaan. Liiallinen kriittisyys johtaa ylitulkintaan. On olemassa myös asioita, jotka vain ovat niin kuin ovat.
Lähde: Lipponen, Lasse 2007. Yleisestä mediaosaamisesta paikalliseen ja
yhteisölliseen mediaosaamiseen. Teoksessa Näkökulmia mediakasvatukseen. Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.) Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007. http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-1-4.pdf. luettu 18.9.2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti